Erilaiset uneen liittyvät vaikeudet ovat lapsi-perheille valitettavan tuttuja. Vastasyntyneen uni on usein katkonaista eikä vuorokausirytmiä vielä ole. Vauvan uni kuitenkin kehittyy pikku hiljaa ja vuorokausirytmin muodostuminen mahdollistuu ensimmäisten kuukausien jälkeen. Ongelmien ei tarvitse jäädä pysyväksi osaksi elämää vaan hyviä unia voidaan edistää pienin askelin.
Vaatiiko paremmat unet unikoulua?
Ei vaadi. Unien parantamiseksi voidaan tehdä paljon ilman unikouluja. Parempiin uniin pääseminen on yksinkertaisimmillaan oikeiden asioiden tekemistä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti oikeaan aikaan.
Unikoulu sanana on vakiintunut tarkoittamaan toimia unien parantamiseksi. Sillä on varsin negatiivinen kaiku ja moni yhdistää sen lapsen itkettämiseen ja yksin jättämiseen. Itkettämiseen perustuvia unikouluja ei enää suosita vaan niiden tilalle on tullut monia lempeitä asteittain eteneviä metodeja. Unikoulu on kuitenkin vain yksi osa koko prosessia. Se on lähestymistapa/metodi, joka kertoo miten toimia esimerkiksi nukkumaanmenon yhteydessä ja mahdollisten heräilyn kohdalla. Ennen kaikkea unikoulu on päätös toimia systemaattisesti unien parantamiseksi. Valittu unikoulumetodi toimii tässä ohjenuorana aikuiselle, jotta muistaa toimia johdonmukaisesti ja ennustettavasti. Lapselle tämä luo turvaa ja kokemuksen siitä, että tarpesiin vastataan yhdenmukaisesti ja tietyt rutiinit johtavat nukkumaanmenoon. Alle 6 kuukauden ikäiselle lapselle ei toteuteta unikoulua.
No mitäs sitten?
Toimia parempien edistämiseksi on muun muassa unihygienian ja nukkumisympäristön huomioiminen, vuorokausirytmin ja päiväunien rytmitys, unien kokonaismäärän tarkastelu, iltarutiini, vireystilojen tunnistaminen sekä temperamentin huomioiminen valituissa toimissa. Kaikessa pidetään keskiössä varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymysuhteen tukeminen, jolloin parempia unia kohti pyrkiminen ei ole vahingollista. Parhaimmillaan vanhemmat oppivat tunnistamaan paremmin lapsen yksilöllisiä viestejä mm. itkun sävyjä ja vastaamaan niihin parhaalla mahdollisella tavalla. Näitä toimia voidaan toteuttaa ilman erillistä unikoulua.
Lähestymistapa ja toimet siis riippuvat lapsen iästä, kehitystasosta, perheen kokemasta pulmasta, tavoitteesta ja voimavaroista. Jokaisen perheen elämäntilanteet, olosuhteet ja perheenjäsenet ovat kaikissa perheissä omanlaisiaan eikä näissä asioissa ole siksi olemassa oikeaa tai väärää tapaa toimia. Ei myöskään ole olemassa yhtä ohjeistusta, joka toimisi kaikille. Tärkeintä onkin löytää omalle perheelle sopiva järjestely, jossa koko perhe saa riittävästi unta. Ongelma nukkumisessa on vain silloin jos perhe itse kokee tilanteen ongelmalliseksi.
Jos sopivaa järjestelyä ei ala löytyä ja unet jäävät vajaiksi, kannattaa hakea rohkeasti apua. Unenpuute ja väsymys alkavat nopeasti vaikuttaa koko elämään, jolloin pienemmätkin vastoinkäymiset alkavat tuntumaan ylitse-pääsemättömiltä. Apua voidaan kaivata esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
-
Nukahtaminen on vaikeaa
-
Toistuvat yöheräilyt
-
Yösyöttöjen vähentäminen tai lopettaminen
-
Erilaiset nukkumisjärjestelyt ja niiden muutokset
-
Epäsopiva vuorokausirytmi
-
Aikainen herääminen
-
Kauhukohtaukset
-
Päiväuniin liittyvät vaikeudet
Usein ei voida nimittää yhtä selkeää ongelmaa vaan niitä on useita. Väsymys ruokkii nukkumattomuutta, jolloin ongelmat laajenevat lumipalloefektin lailla. Joskus pienen pieni muutos voi ratkaista ongelman ja toisinaan kierteen katkaisemiseksi on tehtävä töitä johdonmukaisesti pidempään.
Lue lisää palveluista ja varaa aika maksuttomaan unipuheluun ja mietitään yhdessä minkälaista apua ja keinoja juuri teidän pulmien ratkaisemiseen voidaan hyödyntää.
